Tuula Tamminen: Yhteinen, jaettu ilo
Jaa artikkeli:
Facebook
Twitter

Lapsen psyykkisen kehityksen ongelmista tiedetään jo suhteellisen paljon – tiedämme jo mikä on riski lapsen kasvulle ja kehitykselle. Haitoista on tieteellistä näyttöä. Se, mikä antaa lapselle voimavaroja tahtoo jäädä jalkoihin.

Mikä sitten vahvistaa lapsen ja nuoren kykyä selviytyä. Elämä on täynnä vaaroja ja traumoja. Miten me selviydymme? Vastauksena on resilienssi. Meidän tulee vahvistaa sitä uteliasta, innokasta kasvupotentiaalia, joka kaikissa lapsissa on. Mutta miten?

Onni tai ilo on yksi keskeinen selviytymisen voimavara ihmisen kehityksessä, ja ilon opimme vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Yhteinen jaettu ilo on ensimmäinen lapsen psyykkistä kehitystä suojaava tekijä. Mitä enemmän jaamme ilon tunteita lapsen kanssa, sitä enemmän vahvistamme lasta.

Jakamalla iloa vahvistuu myös lapsen itsetunto. Lapsi saa kokonaisvaltaisen kokemuksen: olen tärkeä koska tuotan iloa, olen iloinen koska tuotan iloa, olen hyvä koska tuotan iloa ja minulla on merkitystä koska tuotan iloa

Jaetuissa ilon hetkissä lapsi oppii leikkimään. Leikki on ihmismielen kannalta tärkein kehityshyppäys. Leikissä syntyy mielikuvitus, syntyy käsitys mielestä ja kyky kuvitella. Leikissä lapsi oppii jakamaan sekä sitä mitä on totta ja sitä mikä on mielikuvitusta. Syöttölusikka voi olla samalla lusikka ja lentokone. Lapsen mielessä aukeaa valtava portti, joka vie mielen kehitystä eteenpäin.

Kun leikki lähtee varhain aikuisen ja lapsen välillä, lapsi oppii hyvin nopeasti jakamaan leikkiä myös ikätovereidensa kanssa, hän oppii leikkimään itsekseen ja hän löytää mielikuvituksen maailman, jossa ihan kaikki on mahdollista.

Koko Suomi leikkii -hanke on upea asia, jolla edistetään luovuutta ja ennaltaehkäistään syrjäytymistä. Kun tehdään pieniä yhteisiä juttuja, tehdään hirveän isoja asioita.

Itselle haluamme merkitystä ja elämän tarkoitusta. Lapsille halutaan onnellista elämää. Merkityksen syntyminen alkaa hyvin varhain ja vuorovaikutuksessa yhdessä toisen ihmisen kanssa. Syntyy jaettuja ilon hetkiä. Opimme merkityksen rakentamisen vain toisen ihmisen kanssa. Sen jälkeen kun olemme sen oppineet, löydämme merkitystä myös itseksemme.

Emme pysty muistamaan aktiivisen muistin avulla elämän kolmen ensimmäisen vuoden kokemuksia. Mutta juuri siksi ne ovat tärkeitä. Varhaisimmat muistot ohjelmoivat aivojemme kovalevyn, muut ovat tiedostoja meidän muistissamme.

Lapsen aivojen kyky ottaa tietoa vastaan on selkeästi paras silloin kun mieli on iloinen, onnellinen ja tyytyväinen. Opetustilanteessa pitäisi pyrkiä hyvään, iloiseen tunnelmaan.
Ihmisyyden ydin on jaettu ilo. Vain me ihmiset kykenemme jakamaan tunteita, vain me voimme rakentaa yhteisiä merkityksiä.

Jaettu ilo on kaksinkertainen, jaettu suru on puolikas

Tuula Tammisen juhlaesitelmä Mannerheimin Lastensuojeluliiton liittokokouksessa 15.6.2014