Kun katse kutittelee
Jaa artikkeli:
Facebook
Twitter

Lähestyn leikkiä päiväkodissa syntyneiden tutkimushavaintojen näkökulmasta. Alle 3-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmässä vietetyt tutkimuspäivät ja arjen leikillisten kohtaamisten todistaminen ovat synnyttäneet elinvoimaisia kokemuksia ja muistoja, joiden kautta haluan jakaa joitakin oivalluksiani aikuisten ja lasten välisestä leikistä.

Lasten ja aikuisten yhteisleikki on parhaimmillaan vuorovaikutuksen sinfoniaa, jossa ihmisenä olemisen kokemuksellisuus soi kaikista kauneimmin – yhteisen ajattelun, kumppanuuden sekä elämäntarinoiden yhteen kietoutumisen hengessä. Mikä voikaan olla tärkeämpää ihmisenä olemisessa kuin yhteys itseen ja toiseen. Toisaalta mikä voikaan olla vuorovaikutuksen muotona yhteyteen kutsuvampaa kuin leikillinen katse, ele tai ilme, joka kutittelee veikeästi mieltä ja mahdollistaa kohtaamisen juuri tässä ja nyt. Leikissä on ennen kaikkea kyse oivaltamisesta. Ohi kiitävistä hetkistä, joissa minä oivallan sinut ja sinä oivallat minut.

Aikuisen ja lapsen välinen leikki on merkityksellistä myös vauva-ajan jälkeen. Leikkiessään lapsen kanssa aikuisella on mahdollisuus vahvistaa yhteyttä ja kiintymystä sekä ymmärtää lapsen kokemusta syvällisemmin. Lapsi voi puolestaan leikissä huomaamattaan opettaa aikuiselle sen, minkä aikuinen on saattanut unohtaa suorituskeskeiseen työelämän oravanpyörään astuessaan. Nimittäin mielen vapaan vaeltamisen, haaveilun ja mielikuvituksen kutkuttavat ulottuvuudet.

Leikki on siitä erityinen mielentila, että se tavoittelee tavoittelemattomuutta. Leikki ei tavoittele mitään ja on samanaikaisesti kaiken tavoittelun arvoisen ilmentymä. Neurotieteellinen tutkimus vahvistaa, että viipyily leikillisessä mielentilassa on emotionaalisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää läpi ihmisen elämänkaaren. Tavoitesuuntautuneen ja suorituskeskeisen toiminnan rinnalle tarvitaan, siis myös aikuisuudessa, riittävästi mahdollisuuksia leikkiä, haaveilla ja antaa mielen vaeltaa ilman ennalta määrättyä päämäärää.

Lasten kanssa leikkiminen uudistaa aikuisena olemisen mielen maisemaa. Leikki muuttaa ajan kulkua ja tuo aikuisen omat lapsuuden leikkitunnelmat tuoreina mieleen. Tutkimusten mukaan näyttäisi siltä, että lasten kanssa leikkivä aikuinen on ikään kuin kaksoisroolissa ja kahdessa ajassa samanaikaisesti. Aikuinen on lapselle sekä leikkikumppani että lämpöä, turvaa ja hoivaa tarjoava aikuinen. Tätä väitettä tukevat myös omat tutkimushavaintoni. Päiväkodissa taaperoiden kanssa työkseen leikkivän aikuisen toiminnassa leikillisyys ja lämmin huolenpito olivat kiehtovalla tavalla kietoutuneina toisiinsa. Aikuisen äänensävyn vaihteluissa saattoi kuulla Pikku Myyn ja Muumimamman tanssivan. Uskon, että Terhokerhoissa on aikuisen näkökulmasta kyse juuri tästä. Leikilliset kohtaamiset kerhossa kutsuvat esiin nämä aikuisena olemisen kaksi puolta. Tuloksena leikillisyyden huolettomuus ja huolenpidon vastuullisuus pyytävät toisiaan tanssiin ja leikilliset katseet kutittelevat niin aikuista itseään kuin lasta.

Annukka Pursi, tohtorikoulutettava, Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos

Julkaistu: 9.8.2016