Leikki ammatillisen auttamisen työvälineenä
Jaa artikkeli:
Facebook
Twitter

”Lapsi piirtää kauniin merimaiseman, jonne hukuttaa isänsä,
kertoi isän hukkuvan. Seuraavalla kerralla lapsi piirtää merihevosen, joka nostaa isän pintaan ja sanoo: nyt se tulee eläväksi.”

Tampereen ensi- ja turvakoti ry:llä on tehty lapsityötä perheväkivallalle altistuneiden lasten kanssa Ensi- ja turvakotien liiton Lapsen aika -projektin (1997-2001) käynnistämänä. Projektin myötä ymmärrys perheväkivallasta ilmiönä sekä lapsesta toimijana muuttui ja vaikutti työmuotoihin: lapsi ei ollut enää vanhemman jatke. Lapsen oikeus saada yksilöllistä tukea ja kyky käsitellä vaikeitakin asioita tunnistettiin ja tunnustettiin.

Leikki on ollut yksi keskeinen työmuoto yhdistyksen lapsityössä 2000-luvun alusta. Aiemminkin on leikitty, mutta sen merkitys tavoitteellisen ja lapsikeskeisen auttamisen kannalta on oivallettu kokemuksen karttuessa. Leikki on lapselle luonnollinen ja useimmiten mielekäs tapa käsitellä kokemuksia sekä elää ja toimia. Jo pienellä lapsella on sellaista tietoa, jota aikuisella ei ole. Lasten kokemusten tavoittamiseksi ja huomioimiseksi aikuisen tulee herkistyä lapsen ilmaisun tapojen ääreen. Lapsi on tehty sadasta. Lapsella on sata kieltä, sata kättä, sata ajatusta, sata tapaa pohtia, leikkiä ja puhua todetaan Loris Malaguzzin runossa osuvasti. Leikki ja sen havainnointi on keino, jonka kautta lapsen kokemusmaailmaan on mahdollista kurkistaa ja auttaa lasta.

Lapsille mieluisia leikkejä lapsityössä ovat hälytysajoneuvo-, auto-, nukkekoti-, eläin-, keittiö- ja hoivaleikit sekä erilaiset kädentaidot kuten piirtäminen, askartelu ja maalaaminen. Tapaamisen alussa syödään ensin välipalaa ja vaihdetaan kuulumisia. Työntekijä on varannut erilaisia leikkivälineitä huoneeseen ja lapsi alkaa usein itse spontaanisti leikkiä. Aikuinen on läsnä ja menee mukaan lapsen leikkiin: havainnoi tai liittyy leikkiin lapsen toiveiden mukaan. Lapsi saattaa esimerkiksi tarjota aikuiselle roolia leikissä ja silloin työntekijä tarttuu siihen. Joskus lapsi on tapaamisen jälkeen toivonut, että leikki jätetään sellaisenaan odottamaan seuraavaa kertaa, toisinaan leikit vaihtuvat joka kerta. Lapsityön päättyessä työskentelyn eteneminen saattaa näkyä leikin kaaressa.

”Se oli ihan käsittämätön se leikki, miten ne hahmot, jotka hän oli nimennyt, pikkuhiljaa läheni toisiaan. Kuinka sinne uskallettiin katsoa sitä, jonka kanssa oli koettu tosi pahoja asioita.”

Etenevä leikki tuokin usein ratkaisuja haastaviin tilanteisiin. Leikki tarjoaa mahdollisuuden toimia toisin kuin tosielämässä ja luoda erilaisia tapahtumakulkuja. Kaikki perheväkivaltaa kokeneet lapset eivät kykene leikkiin. Syitä voi olla monia ja silloin työntekijän tehtävänä on etsiä yhdessä lapsen kanssa mielekkäitä tapoja käsitellä kokemuksiaan turvallisesti. Työntekijä voi myös tukea lasta leikin aloituksessa tai sen kuljettamisessa eteenpäin.

Silloin kun leikki toistuu jatkuvasti samana, eikä etene, voi kyse olla traumaleikistä.
”Lapsi leikkii aina samoilla hälytysajoneuvoilla, otti ne samassa järjestyksessä sieltä kaapista ja laitto ne aina samaan järjestykseen siihen lattialle. Kaiken sen, niiden autojen keskellä, hän piti pientä hyminää.”

Traumaattisten tapahtumien sanallistaminen voikin olla erityisen hankalaa, koska ne usein tallentuvat muistiin ei-kielellisinä: kuvina, hajuina, tunnetiloina, ääninä, kinesteettisesti (ks. esim. Poijula 1999). Lapset käsittelevät leikeissä rajujakin asioita ja on tärkeää antaa vapaus tuoda esiin erilaisia tunteita, esimerkiksi kostofantasioita.

Työntekijä saa leikkejä havainnoimalla tärkeää tietoa lapsen kokemusmaailmasta, mielikuvituksesta, leikkitaidoista, keskittymiskyvystä sekä lapselle tärkeistä ihmisistä ja asioista. Leikin lomassa tai sen jälkeen työntekijä voi tehdä tarpeen mukaan tarkentavia kysymyksiä leikin suhteesta lapsen omaan elämään. Leikki antaa tietoa perheväkivallasta sekä vahvistaa lapsen voimavaroja ja vahvuuksia. Leikkejä myös kirjataan sellaisenaan ylös.

Edellytyksinä leikille on luottamuksen syntyminen ja turvallisuuden tunne, työntekijän läsnäolo sekä kyky antaa tila ja vapaus lapsen leikille ja kunnioittaa sitä sellaisenaan – kaivelematta, ohjailematta tai tulkitsematta. Lisäksi tarvitaan laadukkaat ja ehjät leikkivälineet sekä turvallinen ja viihtyisä tila. Turvallisuuden tunteeseen auttaa tieto, jota lapsi saa työskentelystä, tutustuminen lapseen sekä vanhemmilta saatu lupa käsitellä asioita. Lapsityö alkaa työntekijöiden ja perheen yhteisissä tapaamisissa, joissa otetaan esiin perheessä tapahtuneita asioita ja pyritään kartoittamaan lapsen osallisuus ja kokemus riita- ja väkivaltatilanteissa. Samalla lapsi saa myös tiedon vanhemmille suunnatusta tuesta.

Vaikka leikki mahdollistaa rajujenkin kokemusten työstön, on tärkeää, että lapsi voi leikkiä leikkimisen ilosta. Leikki voi tuoda lohtua, hyvää mieltä ja iloa, olla sellaisenaan arvokasta ja auttavaa. ”Muistan sen juhlan, jossa poika sai rikkoa kananmunia. Se nauru, se oli niin älyttömän onnellinen. Sitä en varmaan unohda koskaan, kuulen sen vieläkin.”

Lapsityö perheväkivaltaa kokeneiden ja todistaneiden lasten kanssa osoittaa, että hyvin pienetkin lapset kykenevät käsittelemään rajujakin kokemuksia ja kertomaan niistä, silloin kun lapselle luontainen tapa toimia otetaan huomioon. Leikkiä voi käyttää hyvin monenlaisissa ammatillisissa kohtaamisissa ja palveluissa lasten kuuntelemiseen, kohtaamiseen ja auttamiseen. Leikeissä lapsi saa olla lapsi, vaikuttaa asioihin, käsitellä pelkoja tai toiveita, iloita tai surra. Työntekijän tulee luottaa siihen, että lapsi tuo leikissä itselleen tärkeitä asioita esiin ja se voi olla myös sellaisenaan riittävää ja lasta auttavaa. Parhaiten leikin merkityksen tietää lapsi itse. Eräs lapsi kuvasi työskentelyn päätyttyä seuraavasti: ”Kasvoin isoksi leikissä.”

 

Anne Tiainen on työskennellyt 30 vuotta Tampereen ensi- ja turvakoti ry:llä erilaisissa työtehtävissä, mm. ensi- ja turvakodin ohjaajana sekä lapsityöntekijänä turvakodilla ja Perhekulma Puhurissa. Lasten kanssa tehtävää yksilötyötä hän on tehnyt noin 18 vuotta.

Reetta Kalliomeri työskentelee Pelastakaa Lapset ry:n Arjesta voimaa – lapsikeskeinen työ ja myönteinen tunnistaminen lapsen arkiympäristöissä –kehittämishankkeessa (2018-2020), jossa kehitetään lapsikeskeistä työtä ja toimintaa yhdessä 4-12-vuotiaiden lasten ja heille tärkeiden aikuisten kanssa.

Blogissa esiintyvät sitaatit on poimittu Annen ja Reetan kirjoittamasta teoksesta Elävä Päiväkirja: Tampereen ensi- ja turvakoti ry:n lapsityön polku (Tiainen & ent. Hokkanen 2010)