Leikki luo läsnäoloa

Minulla on takataskussani lastentarhanopettajan tutkinto, ja olen tehnyt töitä lapsiryhmien kanssa yli 20 vuotta. Olen siis koulutettu leikkijä; osaan havainnoida, osallistaa ja tukea lasten leikkiä monin tavoin. Ja uskon leikin voimaan! Mutta suutarin lapsen kengät toteutuvat meidänkin perheessä. Omien lasteni kanssa en ole aina jaksanut leikkiä, jostain syystä. Vaikka tiedän, että leikki tekee hyvää kaikille ja leikin avulla saamme harjoitella erilaisia taitoja, niin kauppalistat ja pesukoneen tyhjentäminen täyttävät ajatukseni yllättävän usein. Voisinko heittäytyä taas hiihtolomalla enemmän lasteni maailmaan ja elää tässä hetkessä? Kun muutenkin huomaan ajan rientävän, voisinko hidastaa sitä näin viikoksi?

Uskon, että aikuisen ei tarvitse leikkiä mukana, jos se ei tunnu luontevalta. Mutta aikuinen voi antaa ideoita, saattaa leikkiä alkuun monin tavoin. Se, että makaa lattialla ja liikuttelee dinosaurusta, on lapselle tärkeää ja ruokkii hänen leikinkehittelytaitoaan. Samalla siinä on piiloviesti, tämä leikki ja sinä olet minulle tärkeä! Ja olen havainnut, että usein 5-10 minuuttia aikuisen osallistumista ja leikin rakentamista riittää lapsille. Leikki herää ikään kuin eloon ja jatkuu, vaikka aikuinen vetäytyy siitä kahvin keittoon. Suosittelen kokeilemaan. Ja hassut nimet toimivat aina, Dinosaurus Pertti the Rex-saurus, joka asuu kummittelevassa laaksossa, saa heti ympärilleen monia muita hassuja hahmoja.

Asia, josta voin olla ylpeä, on se, että olen pyrkinyt antamaan tilaa leikille kodissamme. Leikit ovat saaneet jäädä odottamaan jatkoa seuraavaan päivään. Olen myös rakentanut välillä pahvilaatikoista barbeille ja dinosauruksille erilaisia pesiä, discoja ja aikakoneita. Kylpyhuoneessa leikkiminen on myös meillä sallittua ja yleensä hauskaa. Vettä ämpäriin ja sinne leluja viettämään uima-allasjuhlia. Tai pehmoeläinten teatteriesitys vessanpytyn kannella, ja koko perhe kylppärissä katsomassa. Siinä on tunnelmaa.

Nyt kun lapset ovat jo koululaisia ja leikit ovat vähentyneet, roolini on muuttunut. Koitan repiä heitä irti puhelimista ja ruokkia legoleikkejä ja liikunnallisia leikkejä aina kun vaan mahdollista. Myös Nerf-pyssyillä saa meillä leikkiä, vaikka aluksi se tuntuikin kauhealta. Koen, että tuen vauhdikkaiden lasteni leikkimistä antamalla kodin elää leikkien mukaisesti vaikka se edellyttää välillä sotkun sietämistä. Meillä on voimistelurenkaat katossa, kokoon taitettavat jalkapallomaalit olohuoneessa ja flicki-patja yläaulassa. Varhaisteinin leikki on tällä hetkellä temppujen harjoittelua kavereiden kanssa. Musa pauhaa ja musically-koreografiat syntyvät.

Perheen yhteisellä ajalla, retkillä ja lomilla meillä on perheen yhteiset suosikit.
1. Autossa leikimme arvaa mitä ajattelen leikkiä: jokainen vuorollaan päättää esineen tai eläimen, jota ajattelee ja toiset tekevät kysymyksiä: Onko se karvainen? Asuuko se Suomessa jne. kunnes arvataan oikein ja vuoro vaihtuu. Arvuuttelija saa vastata vain Kyllä tai Ei. Tämä on pelastanut monia automatkoja.
2. Kotona keittiöpöydällä meillä on usein sanaselityspeli Aliaksen sanakorttilaatikko, josta iltapalalla tai muulla sopivalla hetkellä selitetään muutamia sanoja ja kaikkia arvaavat (ilman joukkueita). Sisaruksilla tästä syntyy yleensä kisa, kumpi saa enemmän sanoja selitetyksi, mutta paljon myös naurua. Nauru yhdistää ja pyyhkii kinastelun pois mielestä.
3. Kiipeilypuu-leikki, on mieheni bravuuri. Hän menee jonkinlaiseen asentoon (esim. polviseisontaan ja kädet lanteille ja toinen niskan taakse). Ja lapsen pitää kiivetä puuhun harteille istumaan.
4. Lautapelit ja pelikortit ovat kestosuosikkeja. Tällä hetkellä pelaamme Skibboa ja Monopolia varsin usein. Välillä se minua kyllästyttää, mutta usein pelien tiimellyksessä syntyy hyviä keskusteluja ja saan edelleen kiinni tunteesta, että tämä on meidän perhe.

Hulluttelu ja heittäytyminen tekee hyvää. Kun maltan jättää puhelimen pois kädestä, ja keskityn hetkeen, näen lapseni kunnolla ja olen läsnä. Lapset ovat niin nopeasti isoja ja sitten ei enää minua tarvita leikkeihin eikä peleihin. Päätän hiihtolomalla hullutella ja leikkiä joka päivä.

Anne Kuusisto
lapsiperheasiantuntija
Neuvokas perhe/Suomen Sydänliitto

Jaa artikkeli: