Leikki on tärkeää työtä
Jaa artikkeli:
Facebook
Twitter

Moi, olen Perinneleikit ry:n leikittäjä Peppi ja oikean leikkiauto Martan kuski. Harmikseni tämä oli viimeinen leikitysviikkoni Perinneleikeillä, kun maailma jälleen kutsuu, mutta ajattelin kertoa teille mitä me leikittäjät puuhaamme. Minulta on usein kysytty, leikimmekö oikeasti koko päivän? No nyt se selviää!

Maanantai
Viikko alkoi kello 8 herätyksellä ja kahdella leikityksellä Helsingin alueella. Huristelin ensin Itä-Helsinkiin eskareiden luokse. Heidän kanssa leikin peikkoa, noidan kattilaa ja krokotiilin ruokavaliota. Vaikka oli todella kuuma, lapset jaksoivat juosta hyvin ja olivat innoissaan uusista leikeistä. Heidän omat ohjaajansa kertoivat, että syksyllä opitut leikit ovat olleet kovassa käytössä, mikä tietenkin ilahduttaa meitä leikittäjiä. Jossain kohtaa leikitystä lapset pääsevät aina tutustumaan oikeaan leikki-autoomme Marttaan. Se näyttää yleensä olevan leikityksen kohokohta lapsille, kun nappeja ja tööttiä pääsee painamaan.

Aamun leikityksen jälkeen menin toimistolle, jossa vuorossa oli soittelua. Työhöni kuuluu myös leikityspaikkoihin soittaminen etukäteen, jotta minun ei tarvitse yllättyä lapsien määrästä tai mihin Martta-auton saa laitaa. Lounaan jälkeen käänsin Martan nokan kohti iltapäiväleikitystä, jossa oli koululaisia odottamassa. Yleensä näissä maanantai-iltapäivän leikityksissä ei ole montaa osallistujaa. Tämäkään ei ollut poikkeus, mutta meillä oli silti hauskaa naapurit-leikin, krokotiilin ruokavalion ja ritarihipan merkeissä. Tämä porukka olisi halunnut jatkaa naapureita koko ajan, mutta kiinnostusta riitti hienosti myös muihin leikkeihin. Martallekin jäi aikaa, joten tutustuimme siihen leikkien jälkeen.

Päivä jatkui vielä iltaleikityksellä Espoon Kilossa. Ohjasin heille mustekalan, ritarihipan, hernepussihipan ja hura-huran. Kaikilla näytti olevan kivaa ja myös muutama aikuinen innostui leikkimään. Leikimme koko ajan, mutta Marttaan pääsi tutustumaan MLL:n ohjaajan valvovan silmän alla. Leikkiessä eräs pikkutyttö tuli kysymään, että olenko ollut hänen koulullaan leikkimässä? No, olinhan minä ja olin menossa vielä uudestaan samalla viikolla! Sama tyttö tuli sitten moikkaamaan torstain iltapäiväleikityksessä. Maanantai oli siis pitkä ja ennen kaikkea kiva leikityspäivä.

Tiistai
Tiistaisin vuorossa on yleensä leikitykset Keravalla ja Espoossa, joten aamulla hurautin Keravalle. Paikalle tullessani esikoululaisia ei näkynyt missään. Päiväkodin henkilökunta oli edellisviikon soitostani huolimatta unohtanut yhteisen leikkihetkemme ja eskarit olivat harmikseni jo ennättäneet lähteä läheiseen kirjastoon. Leikityksen peruuntuminen luonnollisesti harmitti, mutta vahinkoja sattuu. Keravalta suuntasin toimistolle, jossa suunnittelin viikonlopputapahtumien ohjelmaa leikki-innovaattorimme Isan kanssa.

Espoon iltapäiväleikitykseen meitä lähti kaksi leikittäjää. Vauhtia riitti, koska leikkijöitä oli noin 50 kappaletta. Ensin leikimme poliisia ja rosvoa kaikki yhdessä, jonka jälkeen jaoimme porukan kahteen osaan. Minun kanssani leikittiin jäätelömestaria ja tutustuttiin Marttaan. Hämmästys olikin aika suuri, kun lapset huomasivat, että paikalla oli tutun Martti-auton sijaan Martta. Selitin, että Martti on muualle leikkimässä, ja pyysi Martan apuun. Lapset hyväksyivät syyn Martti-auton poissaoloon ja tutkivat Marttaa innokkaasti.

Keskiviikko
Minulla oli vapaapäivä ja leikki-innovaattorimme Isa kiersi Martin kanssa leikittämässä Helsingissä.

Torstai
Jälleen hurautin Keravalle esikoululaisia leikittämään. Leikimme läheisellä hiekkakentällä auringon alla. Onneksi lapset olivat ottaneet juomapullot mukaan. Juoksuleikkeinämme olivat mustekala, noidan kattila sekä naapurit. Vauhtia riitti juoksuleikkeissä, joten rauhoituimme lopuksi peilin merkeissä ennen Marttaan tutustumista.

Ennen iltapäivän leikitystä Espoossa käväisin taas toimistolla nappaamassa toisen leikittäjän matkaan. Suuri joukko innokkaita lapsia oli meitä vastassa ja tällä kertaa valitsimme yhteisleikiksi peikkoleikin, jonka jälkeen leikittiin kahdessa porukassa kivi-sakset-paperi-hippaa sekä ritarihippaa.

Perjantai
Perjantaiaamuna suuntasin jälleen Keravalle. Paikan päällä minua oli vastassa 60 esikoululaista, mikä on auttamatta ihan liian suuri määrä yhdelle leikittäjälle. Lopuksi leikkimässä oli 30 lasta kuten alustavasti oli sovittu. Leikkihetki aloitettiin peikkoleikillä, josta tuli välittömästi lasten suosikki.

Aamun leikityksestä matkani jatkui kohti Tuusulan Lotta Museota, jossa juhlittiin kansainvälistä museopäivää. Perinneleikit ry on tehnyt museon kanssa paljon yhteistyötä, joten sekä paikka että ihmiset olivat minulle ennestään tuttuja. Museolla leikittiin väriä, peiliä, krokotiilin ruokavaliota sekä banaani- että ritarihippaa. Etenkin ritarihippa oli leikkijöiden mieleen. Eräs pikkupoika olikin todella etevä tässä leikissä ja hän kehitti hieman yllättävän, mutta todella tehokkaan väsytystaktiikan, jossa hän yritti saada vastustajan pään pyörälle ja sitten iskeä sopivalla hetkellä.

Lauantai
Kesän tullessa alkavat myös viikonlopputyöt eri tapahtumien merkeissä. Nyt vuorossa oli Minimaraton. Martta oli paikalla jo kello 7.30 ja leikit alkoivat pikku hiljaa juoksijoiden lipuessa paikalle. Välillä suunnitellut leikit vaihtuvat lennossa, kun tapahtuman luonne ja ympäristö selviävät vasta paikan päällä. Kehittelimme siis toisen leikittäjän kanssa noppa-leikin, jossa nopan heiton jälkeen sai jonkun liikkeen tehtäväksi esimerkiksi sammakkohyppy tai karhunkävely. Tosin aivan pienimmistä on myös hurjan kivaa vain heittää noppaa. Vaikka tapahtuma oli lapsille suunnattu, myös vanhemmat innostuivat leikkimään.

Sunnuntai
Viikko huipentui kahteen tapahtumaan Helsingissä. Ensimmäisenä oli MLL:n tapahtuma Konalassa, jossa leikittiin maa-meri-laivaa, pesän ryöstöä, lastenhoitajaa sekä hura-hura häitä, josta varsinkin aikuiset innostuivat ja alkoivat muistelemaan omaa lapsuuttaan. Konalasta suuntasimme Kallio Kukkii -tapahtumaan, jossa meillä oli sirkusteemainen leikkipiste sirkus Magetan kanssa.

Vaikka leikittäjän työpäivään mahtuu myös oikeilla leikkiautoilla ajoa sekä leikitystapahtumien suunnittelua, on työmme ennen kaikkea leikittämistä. Leikki on lapsen ainoa, mutta leikittäjän tärkein työ.

Aurinkoista ja leikin täyteistä kesää kaikille!

Peppi Purra, Leikittäjä
Perinneleikit ry