Metsä – ikuisen leikin maailma
Jaa artikkeli:
Facebook
Twitter

”Metsä on ikuisen leikin maailma”, totesi kuusivuotias, kun olimme olleet metsässä retkellä. Metsää haikaili myös toinen kuusivuotias, kun muutaman puun rykelmä kaadettiin uusien talojen tieltä. ”Pikkumetsässä” oli ainoa asuinalueen puu, johon pääsi kiipeämään. Sinne sai myös mennä kahdestaan kaverin kanssa leikkimään.

Meillä Suomessa on totuttu, että metsä on kotinurkilla ja päiväkodistakin pääsee helposti metsään. Uudemmilla asuinalueilla ei välttämättä enää ole näin. Metsä ei myöskään aina ole lasten tavoitettavissa yksin vaan lapset tarvitsevat kotioloissakin aikuisen mukaansa päästäkseen metsään leikkimään. Aikuiset toimivat näin ollen lasten luontokokemusten mahdollistajina tai estäjinä. Suomessa päiväkodit ovat pääsääntöisesti hyvin pelkistettyjä ja siistejä sisältä ja pihalta. Risut, kävyt ja kaarnanpalat ovat löytyneet aidan takaa eikä luonnonmateriaaleja ole tarvinnut tuoda päiväkotiin. Keski-Euroopassa ja Britanniassa kiviä, keppejä ym. luonnonmateriaaleja tuodaan päiväkoteihin, koska ne ovat muuten lasten saavuttamattomissa. Pitäisikö meidänkin muuttaa ajatteluamme metsästä? Emme voi pitää sitä enää itsestäänselvyytenä, mutta emme saa unohtaakaan sitä.

Monet metsään ja luontoon liittyvät tutkimukset puhuvat metsän puolesta. Silja Vuohensilta (2017) on opinnäytetyössään tarkastellut metsää lasten leikkiympäristönä. Metsässä leikkijät ovat aktiivisia leikin ja leikkiympäristön muokkaajia. ”Toimintaympäristön laajuus, vaivaton leikkiin liittyminen tai siitä pois lähteminen, runsas liikunnan mahdollisuus, vapaus, tilojen avoimuus, materiaalien runsaus ja ympäristön vaivaton muokkaaminen ovat esimerkkejä metsäpäiväkodin suomista puitteista lasten monipuoliselle toiminnalle ja sosiaalisille suhteille”, Vuohensilta kirjoittaa.

Omat havaintoni ovat vastaavia. Metsässä harvoin loppuu tekeminen kesken. Metsäleikit eivät yleensä tarvitse aikuisen apua syntyäkseen ja mikä lapsille mukavinta, metsäleikkejä ei tarvitse siivota pois muun toiminnan tieltä kuten päiväkodin sisätiloissa. Seuraavalla kerralla leikkiä voi jatkaa siitä, mihin se edellisellä kerralla jäi. Metsäleikkejä seuratessa huomaa, kuinka lasten roolit ovat hyvin erilaisia metsässä kuin rakennetussa leikkiympäristössä päiväkodin pihalla tai sisätiloissa. Sosiaalisten taitojen merkitys vähenee, koska metsä on ympäristönä joustava. Metsässä leikit ovat pitkäkestoisia ja leikkijät sitoutuvat leikin juoneen. Toisaalta leikki mukautuu nopeasti myös leikissä tapahtuviin muutoksiin. Metsässä seinät ja aidat eivät ole rajana, joten leikkiin mahtuu isokin joukko lapsia ja rinnakkaisia leikkejä voi olla useita ilman, että ne häiritsisivät toisiaan. Sukupuoliroolit heikkenevät metsässä. Tytöille ja pojille syntyy metsässä sisäleikkejä enemmän yhteistä tekemistä, koska luonnonmateriaalit ja –ympäristöt eivät ole samalla tavalla sukupuolittuneita kuin ostetut leikkivälineet ja rakennetut leikkiympäristöt.

Pidetään siis luontoyhteyttä yllä ja pyritään vaikuttamaan arjessa moninaisin keinoin mahdollisuuteemme viettää aikaa metsässä. Lapsille metsä on korvaamaton ja kyllä me aikuisetkin sitä tarvitsemme.

Elina Weckström
KM, tohtorikoulutettava, Itä-Suomen yliopisto
Päiväkodin johtaja
elina.weckstrom@gmail.com

Lähde: Vuohensilta, S. (2017). Lasten sosiaaliset orientaatiot metsäpäiväkodeissa. Pro gradu –tutkielma. Helsingin yliopisto.