Yhdessä.
Jaa artikkeli:
Facebook
Twitter

Miksi eri-ikäisten pitäisi olla yhdessä?

Eri-ikäiset elävät nykyään hyvin pitkälti omanikäisten kanssa omissa instituutioissaan: lapset päiväkodissa ja koulussa, opiskelijat oppilaitoksissa, aikuiset työpaikoillaan ja eläkeläiset omissa harrastus- ja tuttavaporukoisasan sekä myöhemmin palvelu- ja hoivakodeissa. Tämä on toisaalta ymmärrettävää, ikä ja yhteinen kokemusmaailma sekä nämä instituutiot yhdistävät. Toisaalta, menetämmekö jotain siinä, että vietämme aikaa pääsääntöisesti omanikäisten kanssa?

Tuulikki Ukkonen-Mikkola on väitöskirjassaan tutkinut sukupolvien kohtaamisia erityisesti lasten ja vanhusten näkökulmasta. Sukupolvien kohtaaminen on merkityksellistä sekä lapsen että ikääntyneen näkökulmasta. Ikääntyneiden usein kiireetön ja lasta ihaileva huomio ja myönteinen suhtautuminen edistävät lapsen itsetuntoa ja emotionaalista kehitystä. Tutkimuksessa havaittiin, että pelkkä ikääntyneen läsnäolo ja lapsen toimien seuraaminen voivat tuoda lapselle turvallisuuden ja tärkeyden tunnetta. Myös perinteiden ja tapakulttuurin siirtyminen ja ylipäätään elämänkulun ymmärtäminen vahvistuvat sukupolvien kohdatessa.

Tärkeä huomio tutkimuksessa on, että tuomalla ikääntyneitä ja lapsia yhteen, edistetään myös lapsen suhtautumista erilaisuuteen, eri-ikäisiin ja erilaisiin ihmisiin. Tällä on merkitystä sille, miten tulevat polvet suhtautuvat ikääntyneisiin esimerkiksi päätöksenteossa.

Lasten ja vanhusten lisääntyneestä vuorovaikutuksesta hyötyvät myös ikääntyneet. Aktiivinen osallistuminen lasten kanssa yhteiseen toimintaan tuo tutkimusten mukaan elämäniloa ja luo ikääntyneiden elämään tarkoituksen. Kohtaamisen tuomalla emotionaalisella sisällöllä voi olla myönteisiä merkityksiä ikääntyneen mielialaan, elämänlaatuun, terveyteen ja hyvinvointiin. Kohtaamistilanteissa ikääntynyt saa usein hyödyntää omaa osaamistaan ja taitojaan, mikä tukee ikääntyneen tietoisuutta omasta kompetenssistaa

Sukupolvet kohtaavat ehkä luontevimmin perhepiirissä. Monissa perheissä isovanhemmat ja muut sukulaiset asuvat kuitenkin kaukana. Monilla seniorilla taas ei ole lapsenlapsia ollenkaan. On hyvä että nykyään sukupolvien vuorovaikutukselle luodaan uudenlaisia kohtaamispaikkoja: lasten päiväkoteja ja vanhusten hoivakoteja rakennetaan samaan pihapiiriin ja nuoret saavat asuntoja vanhusten palvelutaloista.

Myös Terhokerhot madaltavat kynnystä sukupolvien kohtaamiselle. SPR:n ja MLL:n paikallistoimijat järjestävät Terhokerhoja yhteistyössä lukuisten eläkejärjestöjen ja vanhusten palvelutalojen ja hoivakotien kanssa. Toiminnalla edistetään paitsi vauvan, myös vaarin hyvinvointia.

 

Varpu Salmenrinne

Sosiaalitoiminnan suunnittelija

Suomen Punainen Risti