Antti Arjava: Miksi Kulttuurirahasto haluaa leikittää Suomea?
Jaa artikkeli:
Facebook
Twitter

Naperoikäisten keskuudessa Suomen Kulttuurirahasto ei taida olla kovin tunnettu – se ei ole ollut läsnä hiekkalaatikoilla eikä päiväkodeissa. Kaikessa hiljaisuudessa Kulttuurirahastolla on kuitenkin aina ollut lämmin suhde lapsiin. Se alkoi jo rahaston perustamisesta yli 75 vuotta sitten, kun uuden säätiön tueksi haluttiin koko kansa. Noin 30 000 kansakoululaista keräsi säätiön peruspääoman ovelta ovelle, Hangosta Petsamoon. Perustamiskirja vilisee opettajia, maanviljelijöitä, työmiehiä, koululaisia, rouvia, konttoristeja ja kauppiaita. Valtavaan keruuoperaatioon antoi osansa lähes 200 000 suomalaista. Heidän nimensä ovat luettavissa SKR:n nettisivuilta.

Nykyisin Kulttuurirahasto on yksi maailman suurimmista säätiöistä. Sen tehtävä on vuonna 1939 kirjoitettujen sääntöjen mukaan ”suomalaiskansallisen henkisen ja taloudellisen viljelyn vaaliminen ja kehittäminen”. Käytännössä se tukee apurahoin tiedettä ja taidetta vuosittain yli 30 miljoonalla eurolla. Yleensä hakijat ovat täysi-ikäisiä, mutta nuorin apurahansaaja on ollut alle 10-vuotias.

Kaikki tuen tarvitsijat eivät ymmärrä tehdä apurahahakemusta. Siksi Kulttuurirahasto on viime vuosina itse käynnistänyt monia suurhankkeita, joilla on pyritty vaikuttamaan kulttuurielämään tai sosiaalisiin oloihin. Nuorisohanke Myrsky kutsui nuoria voimaantumaan ammattitaiteilijoiden vetämissä projekteissa. Lisäksi rahasto on vienyt tuhansia lapsia oopperaan ja teatteriin, auttanut kuntia hankkimaan kirjastoihin miljoona kirjaa lisää, kuljettanut Tiedesirkusta rekalla koulujen pihaan ympäri Suomea, rahoittanut maahanmuuttajien kielenopetuksen tehostamista ja paljon muuta.
Perustamishistoriansa takia Kulttuurirahastolla on ollut erityinen kiitollisuudenvelka lapsia kohtaan. Siihen aikaan kun kansakoululaiset keräsivät peruspääomaa, moni toivoi uuden säätiön tukevan vähävaraisia nuoria opintielle. Se ei ole enää mielekäs tavoite yhteiskunnassa, jossa peruskoulu ja kattava opintotuki huolehtivat koulutuksen tasa-arvosta. Sen sijaan nykypäivän lapsilla on puute aikuisten ajasta. Tähän rahasto halusi vastata juhlavuoden hankkeellaan Koko Suomi leikkii.

Tarkoituksena on vapaaehtoisvoimin vahvistaa kolmen sukupolven yhteyttä ja kannustaa aikuisia antamaan lapsille kiireetöntä aikaa. Leikin avulla lapset vahvistuvat ja omaksuvat samalla kulttuuriperintöä. Yhteiskunnan henki määräytyy niistä arvoista, joita nuoret oppivat. Kasvatuksen tulokset näkyvät niin hyvässä kuin pahassa: pyöriikö talouselämä valistuneen vai valistumattoman itsekkyyden voimalla, arvostammeko kulttuurissa ja ihmissuhteissa kohtuutta vai äärimmäisiä elämyksiä? Kulttuurisiin arvoihin perustuu pitkällä tähtäyksellä kykymme luoda ja jakaa aineellista hyvinvointia sellaisella tavalla, että jälkipolvien ei tarvitse hävetä puolestamme.

Kulttuurirahastolla on Kannatusyhdistyksensä kautta silmät ja korvat kaikkialla Suomessa. Sillä ei kuitenkaan ole sellaista vahvaa paikallista verkostoa, joka pystyisi toteuttamaan maanlaajuisia hankkeita. Siksi rahasto käänsi katseensa organisaatioihin, jotka siihen kykenevät: Mannerheimin Lastensuojeluliittoon ja Suomen Punaiseen Ristiin. Ne ovat molemmat arvostettuja ja asiantuntevia instituutioita, joilla on vakaa paikka suomalaisten sydämissä. Niiden kanssa yhteistyössä Kulttuurirahasto viettää mielellään omaa juhlavuottaan.

Antti Arjava
Suomen Kulttuurirahaston yliasiamies

Julkaistu: 1.4.2014