Perheen yhteisiä pelitarinoita
Jaa artikkeli:
Facebook
Twitter

Mitä sinulle tulee mieleen Afrikan tähdestä, matopelistä tai Minecraftista? Muistatko haikeudensekaisella ilolla sateiset kesäpäivät, kun lätkit korttia mummon tai papan kanssa, oletko hoilottanut lapsesi kanssa SingStarin tahtiin sunnuntai-iltaisin tai näetkö itsesi nuorena pelaamassa Monopolia nuorisotalolla, jotta tapaisit salaisen ihastuksesi?

Joskus pelaamisesta tuntuu olevan leikki kaukana, kun perheissä väännetään peliajoista ja -rajoista. Lautapelit, korttipelit, digipelit ja ulkopelit ovat kuitenkin monissa perheissä myös perheenjäseniä yhdistäviä ja vuorovaikutusta edistäviä leikin muotoja. Olemmekin Yhden Vanhemman Perheiden Liiton koordinoimassa nuorten ja vanhempien erovertaistoimintaa kehittävässä VeNyvä-hankkeessa tehneet pelitarinoita perheiden kanssa. Nuoret ja vanhemmat ovat luoneet oman sekä perheen yhteisen pelitarinan muistoistaan. Tarinoiden työstäminen on saanut perheet porisemaan innostuneesti keskenään, eikä tunteiltakaan ole vältytty, kun unohtuneita hetkiä ja tilanteita on noussut esiin.

Nuoret ja vanhemmat tekevät pelitarinoita oman perheen muodostamissa ryhmissä, joissa he ensin piirtävät omat elämänjanansa. Janalle he sijoittavat itselleen tärkeitä pelejä ja niihin liittyviä muistoja, joista he juttelevat perheenjäsentensä kanssa. Kun nuori kertoo merkityksellisistä peleistään, hän samalla puhuu itsestään ja omasta elämästään. Vanhempi saa mahdollisuuden kuulla, mikä hänen nuorelleen on tärkeää. Myös nuorelle voi olla valaisevaa huomata vanhemmaltaan löytyvän samantapaisia pelikokemuksia kuin itsellä ja nähdä vanhempansa uudesta vinkkelistä.

Omien pelitarinoiden tekemisen ja jakamisen jälkeen tehdään perheen yhteinen pelitarina. Näissä tarinoissa pelit kietoutuvat osaksi perheiden arkea ja juhlaa. Muistetaan, kuinka vuoden 2010 jouluna tanssipeli valtasi olohuoneen ja villitsi erityisesti isän. Huomataan yhdessä, kuinka strategiapeliin uppoutuminen auttoi osaltaan jaksamaan läpi vanhempien eron. Hymyillään hyväntahtoisesti siskolle, joka näytti pienenä aina vahingossa pelikorttinsa muille. Lähes poikkeuksetta joku nuori esittää toivomuksen, että ”pelattaispa vielä tai enemmän yhdessä.”

Pelaaminen kertoo meille meistä itsestämme. Pelihetket ovat myös kantavia siltoja toisten ihmisten luokse. Kysythän siis itseltäsi, perheeltäsi, ystäviltäsi tai asiakkailtasi: Mitä pelataan?

Terhi Rapeli
VeNyvä-hankkeen päällikkö
Yhden Vanhemman Perheiden Liitto

Ps. Perheiden pelitarinatyöskentelyn olemme tuunanneet Pääkaupunkiseudun osaamiskeskus Soccan Pro sos -hankkeen tuottaman Pelitarina sosiaalityön välineenä -oppaan pohjalta.