Rennosti yhdessä
Jaa artikkeli:
Facebook
Twitter

Kolarin Terhokerhossa lauletaan ja leikitään. Välillä hörpätään kuppi mehua tai kahvia nuorten ja vanhojen kesken. Yhdessä tekemisen ei aina tarvitse olla niin suunniteltua.

”Ei kultainen nuoruus jää unholaan”, lauleskelee Kolarin palvelutalolla asuva Seija Koivuniemi itsekseen katsellessaan lattialla mönkiviä lapsia.

Kolarin Terhokerhon lapset ja vanhukset ovat jälleen kokoontuneet viettämään iltapäivää yhdessä, ja musiikki on yksi tärkeimpiä yhteisiä puuhia.

Hanna Laitinen istahtaa Martti-poikansa, 6 kuukautta, kanssa Koivuniemen viereen.

– Mitä sulle kuuluu?

– No mie olen kuule ollu teekoossa viikon…

Keskustelu lähtee lentämään samalla kun odotellaan päivän kerhon alkamista. Täällä ei olla niin tarkkoja kellon kanssa. Lapsia ripottelee paikalle vanhempineen sitä mukaa kun päiväunilta ja ruokailuilta ehditään.

Käsi kädessä

Väinö Liikamaa, 3, kurkkii ovenraosta. Häntä taitaa vähän ujostuttaa. Sitten hän rohkaistuu ja suuntaa pöydän ääreen pelaamaan.

– Tuleppa sie Toini auttamaan, ko me emmä ossaa, houkuttelee Väinön äiti Titta. Toini Ruokojärvi tulee mukaan etsimään oikeita kortteja. Väinö nyökkää hyväksyvästi. Tervetuloa mukaan vaan.

Kaikki alkavat pikku hiljaa olla paikalla. Mitä tehtäisiin ensimmäiseksi?

– Piirileikki!

Seija Koivuniemen ehdotus innostaa kaikkia.

– Timo, tule sieki. Ota vaikka minua käestä. Kerhon vetäjä Ira Pääkkölä yrittää houkutella Timo Rundgrenia mukaan leikkiin, mutta hän jää mieluummin istumaan ja seuraamaan hymyillen nuorempien puuhia. Kerholaiset asettuvat piiriin leikkimään ”Piiri pieni pyörii”- ja sen jälkeen ”Jos sun lysti on” -leikkejä.

Valma Pimiä osaa kaikki oikeat temput: lyö kättä yhteen, polkee jalkaa, napsuttaa sormia. 8-kuukautinen Huuko Pääkkölä katselee vieressä ihmetellen.

Mitä sitten leikitään, vai olisiko jo aika mennä mehulle ja kahville?

Voi elämä, kun näkevät lapsia!

Kolarin Terhokerho sai alkunsa viime keväänä. Kerhon toinen ohjaaja Titta Liikamaa MLL:n paikallisyhdistyksestä näki aiheesta lehtijutun ja ehdotti SPR:n paikallisosaston jäsenelle Ira Pääkkölälle, että Kolarissakin aloitetaan oma kerho. Pääkkölä otti yhteyttä Koko Suomi leikkii -hankkeen leikkilähettiin Raili Pokka-Mattaseen, joka tuli heti seuraavalla viikolla kertomaan asiasta lisää. Kerhoa on pidetty siitä asti.

– Jos jossakin kiinnostutaan Terhokerhosta, kannattaa vain ottaa yhteyttä lähimpään leikkilähettiin. Heidät löytää helposti netistä, Pääkkölä vinkkaa.

Kolarissa Terhokerhon kesä kului leppoisissa merkeissä. Suunniteltua ohjelmaa ei juuri ollut, vaan lapset, vanhemmat ja ikäihmiset istuivat parin viikon välein yhdessä iltapäivää. Välillä intouduttiin laulamaan, rakentamaan legopalikoilla tai leikkimään vaikka piirileikkiä, mutta pääasia oli rentous.

– Ei aina tarvi olla niin suunniteltua se tekeminen, Pääkkölä ja Liikamaa pohtivat.

Toiminnan saatua lentävän lähdön kaavailevat terhokerholaiset syksyn kerhokerroille muutamia teemoja. Yksi kerta käytetään leipomiseen, pari kertaa askarrellaan. Yhdellä kerralla tutustutaan sirkuksen maailmaan ja pikkujouluissa maistellaan omia leipomuksia. Joulun alla tehdään yhdessä joulukortteja.

Pääkkölä ja Liikamaa pitävät kerhon ensimmäisiä kuukausia erittäin onnistuneina. Kokoontumiset ovat ilahduttaneet sekä vanhoja että nuoria.

– Tämä kerho on ollu aivan ihana, meille ja näille asukkaille kans. Ihan selvästi oottavat aina meitä, Pääkkölä tuumaa.

– Vanhuksiakin on monenlaisia, kaikki eivät aina seurasta tykkää, mutta voi elämä ko näkevät lapsia! Ovat aivan erilaisia silloin, hehkuttaa puolestaan Liikamaa.

Alusta asti mukana olleet Sanna Ritatörmä ja Vertti Ruokojärvi, 6 kuukautta, maistelevat eväitä ja jututtavat Elvi Ylläsjärveä. Ritatörmälle kerho on mukavaa puuhaa arkeen, ja hänestä lasten on hyvä nähdä vanhempiakin ihmisiä.

– Kyllä täällä on aina oikein mukavaa, hän kiteyttää.

Äideille kerho on pieni hengähdyshetki, kun lapsen voi laskea toisen syliin ja eväät voi itsekin nauttia kaikessa rauhassa.

Oppia erilaisuudesta

Terhokerhon toimintaan erittäin tyytyväinen nainen löytyy myös palvelutalon toimistosta. Kolarin palvelutalon toiminnanohjaaja Taina Pudas toivottaa lapset ja vanhemmat avosylin ilahduttamaan asukkaiden viikkoa.

– Heti, kun Ira kysyi, että onnistuisiko tämmöinen, sanoin että ehdottomasti, Pudas muistaa.

– Tämähän ei ole mikään laitos, vaan täällä asutaan vuokralla. Totta kai tänne saa tulla käymään, hän jatkaa.

Pudas kertoo, että asukkaat virkistyvät selvästi tietäessään Terhokerho päivän lähentyvän. Myös muut kuin talon asukkaat saavat tulla paikalle.

Pudas arvelee, että lapsille tärkein oppi saattaa olla erilaisten ihmisten kohtaaminen. Osalla palvelutalon asukkaista mieli tekee jo temppujaan.

– Mutta lasten kanssa he ovat niin hyviä, osaavat käsitellä ja puhua heille. Ja onhan tuttu ja turvallinen äiti tai isä täällä aina siinä lähellä.

Yksi asukkaista, jonka kädet näyttävät muistavan automaattisesti miten lasta pidellään, on Toini Ruokojärvi.

– Tämähän on tosi mukavaa. Kun meilläkään ei enää kotona aina nuita lapsia ole. Meillä on aina ollu kylän läppiä niinku omiaki.

Läppien eli lapsien kanssa oleminen tulee entiselle perhepäivähoitajalle selkärangasta, vaikka ikää on jo tullut.

Kahvit, mehut ja äitien tekemät kakut, pullat ja piiraat ovat kadonneet rupattelun ohessa parempiin suihin. Osa pienimmistä näyttää jo väsähtävän, on aika laitella päivän tapaamista pakettiin.

Lastenvaunuarmeija kerääntyy ulko-ovelle, jotkut raivailevat leluja siististi laatikoihin. Heippoja vilkutellaan.

Väinö Liikamaa ei haluaisi vielä lähteä, vaikka äiti yrittää houkutella.

– Leikitäänkö vielä leegoilla?

 

Monenlaisia Terhokerhoja

Esimerkkejä eri puolilla Suomea toimivista Terhokerhoista:

  • Satuja ja tarinoita Tikkurilan kirjastossa Vantaalla
  • Roskapeikkokierrätystä, liikuntaa ja musiikkia Sastamalan seudun museossa
  • Piha- ja perinneleikkejä Senioripihalla Joensuussa
  • Leipomista, puutöitä ja askartelua Salon Perniössä vaihtuvissa paikoissa
  • Askartelua, vanhoja leluja ja satuklassikoita Hämeenlinnassa Tuuloksen perhekahvilassa
  • Leikkiä ja liikuntaa Kartanonkoulun liikuntasalissa Elimäellä, Kouvolassa

Teksti ja kuva: Anssi Tapio

Artikkeli on julkaistu Lapsemme-lehden numerossa 4/2014

Kommentit artikkeliin “Rennosti yhdessä