Synnynnäinen sosiaalisuus
Jaa artikkeli:
Facebook
Twitter

Kaikilla meillä on kokemusta siitä, mitä on olla lapsi. Siksi lapsuus on puheenaihe, johon liittyy paljon oikeassa olemista ja harvinaisen paljon haikailua entiseen. Harvoin tulemme ajatelleeksi, miten vahvasti lapsuus on sidoksissa yhteiskuntaan ja sen muutokseen. Muutoksesta ja sen vaikutuksista puhutaan usein uhkaavaan sävyyn, koska lapsuutta halutaan vaalia ja suojella. Se on kaunis ajatus, mutta se voi olla myös vaarallinen sudenkuoppa. Lapsuutta ei voi museoida. Lapsuus on erilaista nyt kuin 50 vuotta sitten ja sen lisäksi nykylapsuuskin monenlaista.

Innostun siksi aina, kun joku sanoo, että hänen käsityksensä lapsuudesta on muuttunut tai että hän on löytänyt uusia ulottuvuuksia tältä alueelta. Viimeksi niin on tehnyt lastenpsykiatri Jukka Mäkelä. Hän tuo kiintymyssuhteet uuteen valoon. Pienen lapsen kykyä sosiaalisuuteen on uuden lapsuustutkimuksen mukaan vähätelty. Ihmisyyden ydin on yhteys toisiin ihmisiin ja se kyky meillä on synnynnäinen. Ihminen on syntynyt tarvitsemaan monia ja siksi on luonnollista kasvaa ryhmässä toisten lasten ja useamman aikuisen kanssa. Lapsen kasvatus on aina ollut yhteisöllistä, eikä nykyvanhempienkaan tarvitse selvitä siitä yksin.

Myös taaperoikäinen lapsi tarvitsee toista lasta ja ryhmää harjoitellakseen niitä monimutkaisia taitoja, joita vuorovaikutussuhteisiin liittyy. Leikki on monisyinen tapahtuma, ja lapsen aivot tarvitsevat toisten kanssa toimeen tulemisessa jatkuvaa, päivittäistä ja säännöllistä harjoittelua. Leikki toisten lasten kanssa vaatii aivan erilaisia taitoja kuin leikki aikuisen kanssa. Leikissä lapsi oppii jakamaan omastaan, mikä on kulttuurissamme keskeistä. Leikissä lapsi kanavoi synnynnäistä auttamisenhaluaan ja oppii kohtaamaan moninaisuutta toisissa lapsissa. Tässä vuorovaikutuksessa lapset tarvitsevat myös sensitiivistä ohjausta. Auttamisenhalu on synnynnäistä, mutta se on myös luonnostaan valikoivaa. Ryhmässä opitaan, ettei ketään saa jättää yksin. Meillä kaikilla on pienestä pitäen tarve kuulua joukkoon.

Käsitys lapsuudestani on taas piirun verran muuttunut ja iloitsen siitä.


Milla Kalliomaa, pääsihteeri, Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Julkaistu: 15.3.2016