Tänään minä sain vain leikkiä!
Jaa artikkeli:
Facebook
Twitter

Muutama vuosi sitten sain tilaisuuden asua perheeni kanssa puoli vuotta Tansaniassa, Iringan kaupungissa. Monena aamuna heräsin aikaisin ja katsoin ikkunasta, kun naapurin viisivuotias Mwanaisha-tyttö tiskasi perheen tiskejä. Hieman myöhemmin hän lähti kouluun, tuli koulusta kotiin, kantoi selässä pikkusiskoaan, teki ruokaa, siivosi, kävi hakemassa vettä, pesi pyykkiä, taas tiskasi ja meni nukkumaan. Tämä kaikki toistui useimpina päivinä.

Mutta oli myös hetkiä, jolloin Mwanaisha pääsi meidän lastemme kanssa leikkimään. Ja silloin tyttö todella heräsi eloon! Piirrettiin, piiloiltiin, hassuteltiin, naurettiin ja juostiin. Lapsilla oli leikki, jossa he vuorotellen laskivat swahiliksi ja suomeksi kolmeen ja sen jälkeen kaikki nauroivat. Ei tosiaankaan sen monimutkaisempaa, mutta uskomattoman tärkeää.

Viime vuonna YK:n lapsen oikeuksien päivää vietettiin teemalla ”lapsen oikeus leikkiin”. Yleissopimuksen lapsen oikeuksista 31. artiklan mukaan lapsella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, hänen ikänsä mukaiseen leikkimiseen ja virkistystoimintaan sekä osallistumiseen kulttuurielämään ja taiteisiin. Lapsen oikeuksien sopimus on maailman laajimmin ratifioitu YK:n ihmisoikeussopimus, mutta siitä huolimatta sopimusta rikotaan jatkuvasti monestakin syystä ja monessa maassa. Varsinkaan lapsen oikeus leikkiin ei usein toteudu.

Olen ollut kerran tilanteessa, jossa äiti kysyi eskari-ikäiseltä lapseltaan: ”No mitäs teitte? Opettelitteko kirjaimia? Teittekö te niitä pääsiäisaskarteluja? Oliko teillä niitä laskujuttuja?” Ja tiedättekö, mitä tämä poika innoissaan vastasi: ”Ei ku me vaan leikittiin!” Tähän äiti sitten vähän pettyneenä huokaisi: ”Ai te vain leikitte?”

Mitä tuo ”vain leikkiminen” tarkoittaa? Leikkiminen opettaa tasa-arvoisuutta, huomaavaisuutta, auttaa kestämään pettymyksiä, ruokkii mielikuvitusta, luo turvallisuutta, rikastaa kieltä, vahvistaa ystävyyttä, opettaa ottamaan vastuuta, kehittää kehon hahmottamista ja motoriikkaa, ruokkii luovuutta, kertaa sääntöjä ja normeja ja tuo iloa. Ja vaikka leikkiminen ei tuottaisi, opettaisi tai hyödyttäisi mitään, sen tulisi olla osa elämää kaikkien kohdalla, lapsuudesta vanhuuteen saakka.

Mielestäni tässä maailmassa ja tässä hetkessä saamme olla iloisia ja ylpeitä, että lapsemme on saanut vain leikkiä!

Inkeri Tiitinen, Savo-Karjalan leikkilähetti

Julkaistu: 5.6.2015