Terhokerho yhdistää Askolassa

Kuin olisi astunut mummon ja vaarin tupaan – kahvin tuoksu, keinutuoli, pitkä pirttipöytä – tätä ajattelin, kun saavuin Askolan Terhokerhotyöpajaan muutama viikko sitten maanantaina. Samaa ”mummolaa” oli paikallinen askolalainen, Laura Karlsson, katsellut ja siinä samalla ajatellut, että tupaan pitäisi saada elämää.

Laura kertoi ajaneensa vuosi sitten syksyllä usein tuvan ohi ja varsinkin pimenevinä iltoina se oli huutanut elämää! Keltainen tupa kietoutui palvelutalon asuntojen keskelle, mutta pysyi pimeänä. Ajatus kypsyi nopeasti, mikseivät asuntojen asukkaat sekä oma lapsi ja tuttavaperheiden lapset voisi tavata tuvassa keskenään – syntyi Askolan oma Terhokerho ennen kuin Suomi oli kuullut mitään Koko Suomi leikkii –hankkeesta ja Terhokerhoista.

Talven mittaan tapaamisia oli kerran kuussa. Laura kutsui yksin väen koolle, välillä mummoja ja pappoja käytiin hakemassa kotiovilta mukaan – yhdessä kuitenkin viihdyttiin! Keväällä Koko Suomi leikkii –hanke alkoi ja Askolan tupatapaamiset loppuivat, jatkosta ei Askolassa ollut tarkkoja suunnitelmia. Sitten Laura luki hankkeesta ja mietti – järjestöjen tuki auttaisi saamaan mukaan uusiakin vapaaehtoisia ja toimintaa voitaisiin laajentaa koko kylän yhteiseksi!

Laura uskoi ja uskoo yhä, että jos lapset ja ikääntyneet tutustuisivat toisiinsa, eri sukupolvia olisi helpompi myös ymmärtää. Olisi oman kylän mummuja ja vaareja sekä tyttöjä ja poikia, joita autettaisiin tarvittaessa – vaikka kantamalla kauppakassi kotiovelle.

MLL:n Askolan paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Pauliina Myllynen innostui heti – Askolaan on saatava ihan oikea Terhokerho! SPR:n paikallisosasto jouduttiin kuitenkin jättämään pois laskuista – Askola kun on Uudenmaan ainoa kunta, missä ei ole omaa SPR:n osastoa. Ehkä kuitenkin joku askolalainen SPR:n jäsen lähtisi mukaan Terhokerhoon, mietittiin ja toivottiin.

Ensimmäinen työpaja kokoontui muutaman ihmisen voimin, mutta loi kuitenkin uskoa – Terhokerho Askolaan on täysin mahdollinen! Mietittiin oman tammen istuttamista palvelutalon pihalle, kahvi – ja mehuhetkiä, tutustumista menneen maailman menoon ja nykylasten leikkeihin. Nyt toiveissa olisi saada mukaan monta uutta vapaaehtoista! Ensimmäiset askeleet on jo otettu!

Maija Pokkinen, leikkilähetti, Uusimaa

Jaa artikkeli: