Terhokerho yhdistää sukupolvet
Jaa artikkeli:
Facebook
Twitter

Sukupolvien kohtaamispaikassa, Terhokerhossa, tarjotaan kiireetöntä yhdessäoloa, tarinoita ja leikkiä.

Suomen Kulttuurirahasto käynnisti helmikuun lopulla Koko Suomi leikkii -suurhankkeen, jossa jokaiseen kuntaan perustetaan kolmen vuoden kuluessa Terhokerho. Hankkeen toteuttavat yhteistyössä Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen Punainen Risti.

Ensimmäiset kerhot syntyivät jo viime syksynä Muurameen, Tampereelle, Turkuun ja Tuusulaan, joissa uudenlaista, eri sukupolvia yhdistävää toimintaa suunniteltiin ja kokeiltiin. Mukana oli myös MLL:ssa hankkeesta vastaava projektipäällikkö Tarja Satuli-Kukkonen, joka pääsi kuuntelemaan tarinoita, askartelemaan pöytäteatterihahmoja ja sukkahousuotuksia ja leikkimään.

–Terhokerhojen idea on eri-ikäisten ihmisten mukava yhdessäolo, se, että lapsilla on lähellä aikuisia, jotka ovat kiinnostuneita heidän kuulumisistaan ja voivat rikastuttaa omalla elämänkokemuksellaan lasten elämää.

Lapset tarvitsevat leikkiä

Tarja Satuli-Kukkosen mukaan sukupolvien kohtaamiselle ja leikille on selkeä tilaus.

– Lapset leikkivät yhä vähemmän. Toisaalta meillä on paljon iäkkäitä ihmisiä, jotka kaipaavat seuraa ja sisältöä elämäänsä. Terhokerhossa eläkeläisillä on mahdollisuus antaa aikaansa lapsille, kuljettaa nämä mielikuvituksen maailmaan satuja lukien, vanhoista ajoista ja perinteistä kertoen sekä leikkien.

SPR:n terveyden ja hyvinvoinnin päällikkö Henna Korte uskoo, että leikki-hanke synnyttää uutta ajattelumallia, niin että vastaisuudessa toimintoja ideoidessa osataan ottaa paremmin huomioon eri-ikäiset ihmiset, ei vain tiettyä ikäryhmää.

Terhokerho on suunnattu erityisesti 5–10-vuotiaille lapsille, jotka edelleen tarvitsevat paljon leikkiä ja aikuisten aikaa ja huomiota.
Terhokerhoon ovat tervetulleita myös lasten vanhemmat. Tarkoitus on unohtaa hetkeksi hektinen ja aikataulutettu arki ja tehdä yhdessä jotain rentouttavaa kotiaskareiden, tietokoneiden tai työpapereiden häiritsemättä.

Sadun voima kosketti

Terhokerhoissa on tärkeää toisten arvostava kohtaaminen. Jokainen voi olla mukana sellaisena kuin hän on ja osallistua toimintaan sen verran kuin itsestä hyvältä tuntuu.
Kerhon ohjelma alkaa aina yhteisellä tutustumisleikillä ja päättyy yhteiseen leikkiin. Toiminnan sisällöstä kerholaiset päättävät itse. Se voi olla esimerkiksi tarinoiden kertomista ja niistä juttelemista, satuihin pohjautuvaa askartelua tai vaikka joogaa, lähiluontoon tutustumista tai vanhojen pihaleikkien pelaamista.

Kerho kestää kerrallaan noin tunnin, ja se kokoontuu viikoittain tai vähän harvemmin paikkakunnan mukaan. Jokaisesta käyntikerrasta kerholaiset saavat valmistamiinsa kerhopasseihin terholeiman.
Osallistuessaan Terhokerho-pilottiin Tarja Satuli-Kukkoseen teki vaikutuksen satujen voima.

– Vilkkaimmatkin lapset pysähtyivät niitä kuuntelemaan. Eräs paljon tietokoneella aikaansa viettävä 8-vuotias poika ilmoitti kerhon jälkeen, että hänen on päästävä mukaan uudestaan. Kerhopäivänä poika oli hyvissä ajoin odottamassa kerhoon lähtöä.

Tuusulan Terhokerhossa mummo, TK Anne Sippola on maalannut ja askarrellut lasten kanssa örkkejä, eläimiä ja naamareita.

– Lapset nauttivat paljon kädentöistä. Nykyisin kotona askarrellaan aika vähän, tuumaa perheterapeuttina ja lapsityönohjaajana toimiva Sippola.
Häntä ilahduttaa erityisesti se, että kerhossa on eri-ikäisiä lapsia.

– Vähän vanhemmatkin koululaiset ovat innostuneet asioista, jotka omanikäisten kesken voisivat tuntua vähän lapsellisilta. Terhokerhossa ollaan kuin perheessä, jossa voi olla oma itsensä.
Terhokerhon ideaa paikasta, jonne lapset ja isovanhemmat voivat tulla viettämään yhteistä aikaa, Anne Sippola pitää loistavana.

– Nekin lapset, joilla ei ole omia isovanhempia, saavat mummien ja vaarien huomiota. Iso asia on myös kerhon maksuttomuus, hän sanoo.

Kerhoja odotetaan

Terhokerhojen käynnistäjiksi ja tukijoiksi on palkattu 10 leikkilähettiä ympäri maata. Kerhoista vastaavat MLL:n paikallisyhdistykset ja SPR:n paikallisosastot.

– Kerhoista on tullut paljon kyselyjä. Sitä odotetaan omalle paikkakunnalle, ja monet ovat kertoneet toiminnan olevan juuri sellaista vapaaehtoistyötä, jota he haluavat tehdä, kertoo Henna Korte.

Tavoitteena on, että Terhokerhot jäisivät elämään kuntiin ja yhdistysten toimintaan hankkeen päättymisen jälkeenkin.

Tarja Satuli-Kukkonen toivoo, että leikkihanke nostaa niin vanhempien kuin päättäjienkin keskusteluun leikin ja sukupolvien yhteyden merkityksen lasten hyvinvoinnille.

– Terhokerho on mahtava, siinä voittavat kaikki!

 

Teksti: Kaarina Kokkonen
Kuva: Kristiina Kontoniemi

Juttu on julkaistu Lapsemme -lehdessä 2/2014