Yksinäisyys sattuu – Terhokerho auttaa?

Ihminen on sosiaalinen eläin, jonka selviämiselle on ollut tärkeää yhteistyö toisten lajitoverien kanssa. Ihmiset ovat tarvinneet toistensa tukea ja huolenpitoa erinäisissä asioissa, kuten ruuan hankinnassa, lasten hoitamisessa, puolustautumisessa vihollisia vastaan tai sairauden yllättäessä. Muutama vuosisata takaperin keskimääräinen suomalainenkin olisi todennäköisesti menehtynyt varsin nopeasti ilman omaa riittävän isoa yhteisöään. Taustastaan johtuen ihminen kokee mielihyvää saadessaan toimia yhdessä muiden ihmisten kanssa ja saadessaan muilta arvostusta. Vastaavasti yksinäisyys aiheuttaa epämiellyttäviä tuntemuksia, jotka pyrkivät ohjaamaan ihmistä muiden luo.

Keskeistä ja vahingollisinta yksinäisyydessä on torjutuksi ja hyljeksityksi tulemisen kokemus. Yksinäinen ihminen kokee usein olevansa muiden silmissä riittämätön ja kelpaamaton. Hän kokee, ettei hänen olemassaolollaan ole muille arvoa. Nyky-yhteiskunnassa yksinäisyys ei aiheuta välitöntä vaaraa: ihminen saa yleensä katon päänsä päälle, ruokaa ja terveydenhoitopalveluitakin. Ihmisen hyvinvoinnin kannalta tärkeät tuntemukset eivät kuitenkaan ole hävinneet mihinkään. Yksinäinen kokee tuskaa ja kaipaa muiden ihmisten luo.

Yksinäisyyteen voi liittyä surun, pelon ja ehkä aggressionkin tunteita. Vaikea yksinäisyys tuntuu usein myös fyysisenä kivun tuntemuksena, sillä yksinäisyyden tunteiden yhteydessä aktivoituu samoja aivoalueita, joilla fyysiset kiputuntemukset syntyvät. Kivun tuntemuksen tarkoitus on saada ihminen välttämään jotain.

Yksinäisyyden aiheuttamaa kipua on kuvattu mm. seuraavasti:

“Rinnassa tuntuu pistävä painostava kipu”

“Sydämen kohdalta puristaa”

“Rinnassa tuntuu paino, melkein kuin joku istuisi päällä”

“Tuntuu kuin joku olisi lyönyt vatsaan”

“Kurkussa on jatkuvasti pala”

Punaisen Ristin tärkein tehtävä on inhimillisen kärsimyksen estäminen ja lievittäminen. Mannerheimin Lastensuojeluliitto puolestaan edistää lasten ja lapsiperheiden hyvinvointia. Yksinäisyyden lievittämisen ja yhteisöllisyyden vahvistamisen tulisi siis olla molempien järjestöjen toiminnan keskiössä. Terhokerhojen tarkoituksena on tarjota eri-ikäisille, niin lapsille kuin seniori-ikäisillekin, mahdollisuuksia kohtaamiseen ja oman osaamisen ja kokemuksen jakamiseen. Kerhot antavat mahdollisuuden hetkellisiin sosiaalisiin kontakteihin, mutta niiden kautta voisi mahdollisesti syntyä myös pidempiaikaisia ystävyyssuhteita.

Vuosina 2014 – 2016 on Punaisen Ristin ja MLL:n yhteishankkeessa onnistuttu perustamaan satoja Terhokerhoja ympäri maan. Toimintatiheys ja -tavat poikkeavat hieman kerhosta toiseen, mutta perusraamit kaikissa kerhoissa ovat samat. Nyt kun kerhot toimivat, on hyvä tarkastella myös sitä, miten ne tukevat Punaisen Ristin ja MLL:n päämääriä. Toiminnan tulisi olla sellaista, että se aidosti mahdollistaa ja tukee myös yksinäisistä yksinäisimpien osallistumisen.

Yksinäisten kohtaaminen vaatii herkkyyttä ja osaamista. Tutkimukset ovat osoittaneet, että pelkkä ryhmätoimintaan osallistuminen ei välttämättä vähennä vaan usein jopa lisää yksinäisyyden kokemusta. Uuteen ryhmään mukaan tuleminen on useimmille jännittävä tilanne, eivätkä ystävyydet synny hetkessä. Ennestään muodostuneeseen ryhmään sisään pääseminen voi myös olla vaikeaa. Jos henkilö kokee, ettei hän pääse ryhmään mukaan saattaa hän kokea tämän jälleen uutena todisteena sille, ettei hänelle ole paikkaa yhteisössä.

Nyt kun olemme  STEA:n tukemana saaneet mahdollisuuden jatkaa toiminnan kehittämistä, voimme pyrkiä huomioimaan myös tällaisia seikkoja. Meidän on pohdittava, minkälaisia osallistumisen esteitä Terhokerhoihin liittyy. Onko toiminta sellaista, että se aidosti huomioi yksinäisten lasten ja aikuisten tarpeet? Onko yksinäisten edes fyysisesti mahdollista päästä kerhoon

 

Matti Hetemäki

Sosiaalitoiminnan suunnittelija
Punainen Risti

keskustoimisto

terveyden ja hyvinvoinnin yksikkö

matti.hetemaki@punainenristi.fi

puh. 020 701 2189

 

 

Jaa artikkeli: